Blogi

Tuoteliiketoiminta

Mitä voi oppia siitä, kun Alan Turing rakensi tietokoneen MVP:n

Karl Filtness, growth director, MEOM

Mitä voi oppia siitä, kun Alan Turing rakensi tietokoneen MVP MEOM

Uuden tuotteen elinkaaren konkreettisin hetki on MVP:n julkaisu. Minimum Viable Productin avulla keräät valtavasti oppia, ymmärrystä ja pystyt rakentamaan paremman tuotteen. 

MVP ei ole täydellinen tuote, sillä sen tarkoituksena on saada liiketoiminta käyntiin samalla, kun kartoittaa asiakkailta, mikä on se täydellinen tuote. 

MVP:ssä riittää, että keskittyy seuraaviin asioihin, olit englantilainen nero tai forssalainen founderi:

Kohderyhmä:

Kenelle tuotetta suunnitellaan ja mikä on ensimmäisten asiakkaiden suurin kipua aiheuttava ongelma.

Miten ongelma ratkaistaan:

Miten ongelma muutetaan ratkaisuksi, joka tuottaa asiakkaille hyötyä? Mitkä ovat tuotteen keskeiset ominaisuudet, jolla hyödyt tuotetaan – onko kyseessä pelkästään teknologinen innovaatio vai onko palveluominaisuuksia mukana.

Miten luodaan kilpailuetua:

Minkälainen tuotekokonaisuus palvelee asiakkaiden tarpeita ja erottuu kilpailijoista? Minkälaisella uniikilla tavalla tehdään asioita paremmin kuin on ennen tehty.

Tässä blogitekstissä kerrotaan, mitä voit oppia tietokoneen MVP:n luomisprosessista ja miksi täydellisyyttä ei kannata tavoitella. Näin vältyt tekemästä samoja virheitä. 

Teoriasta tuotteeksi

Alan Turing tunnetaan parhaiten sen laitteen luojana, jolla ratkaistiin Toisen maailmansodan aikana saksalaisten Enigma-salauskoodi. Menestyselokuva The Imitation Game on edesauttanut tämä tarinan leviämistä. Tämä innovaatio pelasti miljoonia henkiä, mutta ei ole suinkaan Turingin suurin saavutus, vaan ennemminkin yksi merkittävä askel tiellä kohti hänen visionsa toteutumista.

Alan Turingin seinämuraali Manchesterissa. Lähde: Dunk

Alan Turingin tärkein työnäyte syntyi jo vuonna 1936, kun hän 24-vuotiaana julkaisi yhden mullistavimmista tieteellistä artikkeleista, “On Computable Numbers”. Tämä artikkeli on muovannut maailmaamme ennennäkemättömällä tavalla. Siinä esiteltiin askelmerkit tietokoneen rakentamiselle – siis sellaiselle laitteelle, jolla tämä teksti on kirjoitettu ja myös sinä luet tätä bloggausta. 

Matka Turingin tieteellisestä artikkelista toimivaan tietokoneeseen – teoriasta ensimmäiseksi versioksi, eli MVP:ksi – oli pitkä ja monivaiheinen.

Tietokoneen konsepti

Alan Turing oli koulutukseltaan matemaatikko ja hän loi tietokoneen konseptin todistaakseen, että mikä tahansa matemaattinen ongelma voidaan ratkaista väsymättömän laskennan avulla. Hän mallinsi koneen, joka kantoi nimeä Turingin kone (Turing Machine), eli kone joka on erikoistunut ratkaisemaan tietyn haasteen. 

Turingin kone oli abstrakti konseptuaalinen malli. Koneessa oli skanneri, joka luki dataa ja siinä oli loputon muistinauha. Nauha oli koneen sielu: nauha sisälsi laskentaohjeen ja skannerin avulla siihen lisättiin ja luettiin dataa.

Nykytermein Turingin kone ei ollut tietokone, vaan se oli tietokoneohjelma, joka keskittyi ratkaisemaan yhden tietyn haasteen. Toisen maailmansodan aikainen Enigma-koodin purkukone Bombe oli juuri tällainen laite. Se oli monimutkainen Turingin kone, mutta Enigma-koodin lisäksi sillä ei voinut suorittaa mitään muita tehtäviä. Se oli Turingin koneen Proof of Concept, eli idea koneen hyödyntämisestä ihmisille mahdottomien ongelmien ratkaisemisessa saatiin validoitua.

Bombe purki Enigma-koodin. Lähde: Elliot Brown

Artikkelissa On Computable Numbers Turing teoretisoi myös koneesta, joka voi spesifien ongelmien lisäksi ratkaista minkä tahansa ongelman. Tämä tunnetaan nimellä Universal Turing Machine. 

Meille tämä on tuttavallisemmin moderni tietokone. Tietokoneella voimme tehdä kaikenlaisia asioita, emmekä tarvitse useita koneita eri tehtävien ratkaisemiseksi. Nykyisin tämä tuntuu niin itsestään selvältä, että päähän sattuu, mutta esihistorialliseen tietokoneaikaan tämä oli utopistinen unelma.

Tietokoneen synty

Sodan jälkeen Alan Turing jatkoi Universal Turing Machinen kehittämistä keräämiensä oppien perusteella. Hän halusi rakentaa koneen, joka pystyy ratkaisemaan minkä tahansa ongelman. MVP sai työnimeksi ACE eli Automatic Computing Engine.

Tietokoneteollisuuden syntymisen myötä kaikki edistyneet maat rakensivat omia versioita “automaattisesta laskentakoneesta”. Kaikki pohjautuivat Turingin oppeihin, mutta lähestymistavat olivat erilaisia.

Kehitystyö olisi ollut huomattavan paljon nopeampaa, jos tiimit olisivat tehneet yhteistyötä, mutta maailmansodan jälkeisessä vainoharhaisessa ilmapiirissä tietokone nähtiin kansakuntien turvallisuuteen liittyvänä strategisena kilpailutekijänä. Projektit olivat salaisia eivätkä tiimit vaihtaneet oppeja. 

Turing lähestyi koneen kehittämistä teoreettisesta näkökulmasta. Hän uskoi, että ongelmat ratkaistaan ajattelutyön avulla eikä vain lisäämällä teknologiaa ja panostamalla “rautaan”, kuten amerikkalaiset tekivät.

Pohtiessaan tietokoneen sielunmaisemaa, Turing loi jatkuvasti uusia arkkitehtuuriversioita. Hän tunnisti, että tärkeimmät ominaisuudet ovat nopeus ja muisti. Hänen arkkitehtuurinsa perustui muistinopeuteen, joka oli verrattavissa Applen varhaisen Macintoshin kapasiteettiin. Tämä vaatimus oli sen ajan mittakaavassa ennenkuulumaton ja lähes mahdoton.

ACE:n kantava idea oli, että monimutkaisen laitteiston sijaan keskityttiin monimutkaiseen ohjelmointiin.

Nopeus saavutettiin siten, että ohjelmat eivät sijainneet peräkkäin muistin alussa vaan tarkkaan valituissa kohdissa, jolloin ohjelmisto oli saatavilla nopeasti silloin kuin sitä tarvittiin. Hän lisäsi myös pienen nopeasti saavutettavan muistin, joka varastoi laskentaan tarvittavat numerot, eli koneen ei tarvinnut käydä koko muistia läpi joka laskentasyklillä. Tätä voi verrata nykyiseen RAM-muistiin.

Fyysisen koneen rakentaminen oli hidasta. Ennen kuin koneen rauta oli valmis, Turing tiimeineen kirjoitti laajan kirjaston erilaisia ohjelmistoja, joita kone voisi käyttää valmistuttuaan. Tämä oli ohjelmoinnin ensimmäinen askel!

Matka MVP:hen

Turing suunnitteli ACE Version VII:n, joka oli hänen mukaansa täydellinen tietokone, mutta sen tekniset vaatimukset olivat tuohon aikaan liian kunnianhimoiset. MVP:ksi valikoitui helpommin toteutettava, pienempi ja yksinkertaisempi Version V. 

Turing ei pitänyt tästä ratkaisusta: miksi luoda huonompaa konetta kun voi tehdä paremman. Hän halusi rakentaa ajattelevan koneen, joka toimii kuten ihmisaivot, eikä pelkästään kansakunnan lisääntyvää laskentatarvetta palvelevaa tietokonetta. Hänen mielestään “laskentakoneen” konsepti oli jo validoitu toimivaksi Bomben kohdalla. 

Rahoitusta haettiin valtion tieteellisen ja teollisen tutkimuksen osastolta. Hanke perusteltiin pilotiksi, joka on välietappi kohti lopullista tietokonetta. Vuonna 1946 he saivat kolmeksi vuodeksi £100 000 MVP:n rakentamista varten. Perspektiivin vuoksi Turingin vuosipalkka oli £800, eli kyseessä oli merkittävä panostus.

Pilot ACE oli tietokoneen MVP
Pilot ACE. Lähde: National Physical Laboratory (Crown copyright)

Hanke eteni hitaasti, sillä resurssit ja työvoima olivat tiukassa. Ongelman ytimessä oli se, että ACE vaati insinöörien ja matemaatikkojen tiivistä yhteistyötä, eli teorian ja toteutuksen yhdistämistä. Molemmat työskentelivät eri paikkakunnilla ja keskustelivat puhelimitse. Puhelinlinjoja pitkin on vaikea selostaa monimutkaisia diagrammeja, joten tieto ei välittynyt tehokkaasti. 

Turing ehdotti tiimien yhdistämistä jo vuonna 1947 ja jos se ei olisi sisäisen riitelyn tuloksena viivästynyt, ensimmäinen versio koneesta olisi voinut olla toimintavalmis jo vuonna 1948. Näin ei kuitenkaan käynyt. 

Pilot ACE, eli tietokoneen MVP-versio, valmistui vihdoin ja viimein 10.5.1950. Lopputuloksena oli 1 MHz kone, valmistuessaan maailman nopein, vaikka koneessa oli vain muutama prosentti Version VII:n muistikapasiteetista. Tietokone toimi, mutta komponenttien kanssa oli lukuisia ongelmia ja se ei ollut sen takia luotettava. Vaikka Pilot ACE:n osat välistä pettivät,  se siitä huolimatta suoritti puolet yliopiston matemaattisen osaston laskuista. 

Hienosäätöjen myötä tietokone saatiin luotettavaksi ja vuonna 1952 se toimi jo niin hyvin, että se suoritti jo valtaosan matemaattisen osaston laskutoimituksista. Lisäksi tietokoneen kapasiteettia myytiin ulkopuolisille kaupallisiin tarkoituksiin, kuten lentokone-, ydinvoimareaktori-, ja ydinasesuunnitteluun, finanssianalyyseihin, tuloverotaulukoihin, karttapalveluihin, öljyn etsintään ja liikennevirta-analyyseihin. 

Alan Turingin Version VII:n piirrosten mukainen tietokone valmistui vasta vuonna 1958. Big ACE -nimellä kulkeva tietokone oli teholtaan 1.5 MHz ja se oli auditorion kokoinen. Koska valmistuminen kesti niin pitkään, kone oli jo käyttöönottohetkellä teknologisesti vanhentunut.

Big ACE oli tietokoneen MVP seuraava versio
Big ACE oli auditorion kokoinen laite. Lähde: National Physical Laboratory (Crown copyright)

Mikä on MVP?

Pienin toimiva tuote eli MVP on ensimmäinen kaupallinen versio tuotteesta. Joskus tämä sekoitetaan virheellisesti prototyyppiin, mutta erona on se, että MVP:n avulla pitää olla mahdollista tehdä kauppaa. Se on riisuttu versio lopullisesta tuotteesta, mutta jonka tärkein hyöty on sen keskeisin ominaisuus. Paino on sanalla toimiva, eli viable.

Pilot ACE oli juurikin MVP, eli kun tekninen luotettavuus saavutettiin, tietokoneen tärkein ominaisuus eli laskentateho saatiin valjastettua. Tämän version pohjalta pystyttiin tarjoamaan palveluja niin yliopistolle kuin kaupallisille toimijoille. Se ei ollut täydellinen, mutta sen avulla pystyttiin todistamaan, että laitteelle on tarvetta markkinoilla ja asiakkaat ovat valmiita maksamaan sen käytöstä. 

Pilot ACE:n elinkaaren aikana myytiin laskentapalveluja £100 000 edestä, joten investointi maksoi itsensä takaisin ja mahdollisti kaupallisen DEUCEn luomisen. Tuote siis skaalautui kysynnän mukaan. 

Turingin halu rakentaa Version VII MVP:ksi oli väärä johtopäätös.

Vähemmälläkin laskentateholla pystyttiin tuottamaan asiakkaille lisäarvoa. Tästä tärkein osoitus oli Pilot ACE:en pohjautuva kone, joka kulki nimellä DEUCE (Digital Electronic Universal Computing Engine). DEUCE oli kaupallisesti monistettava laite ja siitä tulikin brittiläisen tietokoneteollisuuden kulmakivi.

Vielä suurempi virhe oli rakentaa Big ACE, sillä neljän vuoden rakennushankkeen aikana opittiin, että transistorit mullistavat alan ja Big ACE:n käyttämät radioputket olivat auttamattoman hitaita. Tästä tiedosta huolimatta puskettiin eteenpäin. 

Tämä onkin merkittävä historiallinen esimerkki, siitä kuinka kannattaa ensin rakentaa MVP sen sijaan, että satsaa täydelliseen tuotteeseen. 

Mikä on MVP:ssä oleellista?

Kohderyhmä

Kohderyhmä ovat he, joille tuotetta suunnitellaan. On ymmärrettävä heidän suurin kipunsa ja miten tuote sen ratkaisee. MVP:n kohdalla pitää aina keskittyä ensimmäisiin käyttäjiin (early adopterit), sillä he ratkaisevat rakentuuko tuotteen ympärille businesta. Alussa ei voi syleillä koko maailmaa. 

Pilot ACE:n kohdalla ensimmäinen kohderyhmä oli matemaatikot. Heillä oli laskuja, joiden ratkaiseminen oli toki mahdollista ihmisvoimin, mutta kestäisi järjettömän kauan ja vaatisi paljon resursseja. Matemaatikkoja, joilla oli sama ongelma, löytyi myös kaupallisten toimijoiden joukosta.

Tärkein ominaisuus

Tärkein ominaisuus on koko MVP:n pihvi, eli miten tuote ratkaisee ongelman uudella tavalla ja tuottaa kohderyhmälle suurta hyötyä. Sen pitää olla ominaisuus, josta asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Tärkein ominaisuus määrittää koko tuotteen liiketoimintapotentiaalin ja on se ratkaisu, joka halutaan validoida MVP:n avulla. Tämä on se juttu, joka herättää Powerpoint-kalvon myyntiväittämän henkiin.

Turingille tietokoneen tärkein ominaisuus oli kyky ratkaista mikä tahansa matemaattinen ongelma nopeammin kuin ihmistiimi kykenee sen tekemään. Tietokone nopeutti innovaatioiden luomista ja ratkaisi merkittävän ongelman. Organisaatiot olivat hyvin halukkaita ostamaan koneen laskentatehoa £ 30 tuntihinnalla, sillä sen avulla he säästivät rutkasti aikaa ja rahaa.

Apuominaisuudet

Vaikka tärkein ominaisuus on tuotteen sielu, apuominaisuudet ovat useimmiten välttämättömiä palvelun käytön kannalta. MVP:hen pitää sisällyttää ne apuominaisuudet, joita tarvitaan pääominaisuuden hyödyntämiseen ja joita ilman tuote ei yksinkertaisesti toimi. 

Apuominaisuuksissa pitää noudattaa MVP:n tiukkaa linjaa: ensimmäiseen versioon tuodaan mukaan ainoastaan ne ominaisuudet, jotka ovat välttämättömiä ja tuottavat kilpailuetua. Kivat jutut jätetään seuraaviin tuoteversioihin.

Pilot ACE:n tapauksessa apuominaisuus, jota kehitettiin jatkuvasti, oli ohjelmat. Ohjelmistokirjastoja ei voinut ladata Internetistä, joten niitä kehitettiin sitä mukaan, kun niitä tarvittiin lisää. Tämä mahdollisti sen, että voitiin ratkaista ongelmia, joilla oli käytännön sovellutuksia, kuten lentokoneen rungon kestävyys. 

Kilpailuetu

Miten kilpailijat lähestyvät ratkaistavaa ongelmaa? Miten he ratkaisevat sen? Miten tuotteesi eroaa niistä? 

Jos et erottaudu kilpailijoista, onnistuminen on vaikeaa. Ymmärtämällä kilpailijoiden ratkaisuja, voit luoda oman uniikin tavan ratkaista ongelma, josta tulee kilpailuetu. Parhaassa tapauksessa tunnistat ongelman, jota kukaan ei ratkaise hyvin.

ACE ei ollut maailman ensimmäinen elektroninen tietokone, mutta se oli ensimmäinen tietokone, joka ohjelmoitiin ratkaisemaan erilaisia ongelmia. Tästä ei kilpailuetu parane!

Tuoteidean luojalla on aina suuri visio tulevaisuudesta – suunnitelma, miten muuttaa maailmaa. Aivan kuten Alan Turingilla oli visio tietokoneesta. Vision tavoittelu vaatii kuitenkin pitkäjänteistä ja systemaattista työtä. Se ei tapahdu hetkessä. 

Ensimmäinen tuoteversio konkretisoi suunnitelmat, mutta MVP on vasta matkan alkupiste. Liikkeelle lähtö on tärkeämpää kuin kammiossa tapahtuva suunnittelu- ja kehitystyö. MVP on paras tapa oppia nopeasti ja tehdä parempia päätöksiä. Maailma kaipaa uusia ja parempia ratkaisuja ongelmiin.